Kunnallispoliittinen ohjelma

Kohti parempaa huomista
 
Kuntien jatkuvasti kasvavat taloudelliset ongelmat ovat seurausta EU:n määräysten alaisina toimivien hallituksen ja eduskunnan päätöksistä. Nämä ovat vetäytyneet vastuustaan peruspalvelujen rahoituksessa ja siirtäneet kunnille lisää velvoitteita.
Terveydenhoitoa ja muita peruspalveluja lamauttava kriisi on korjattavissa vain hallituksen ja eduskunnan päätöksillä, joilla kunnille maksetaan niiden tarvitsemat riittävät valtionosuudet. Jotta tämä on mahdollista ja jotta Suomessa voidaan toteuttaa inhimillistä ja oikeudenmukaista politiikkaa, on palautettava maamme itsenäinen päätösvalta. Se tapahtuu irtautumalla EU:n määräysvallasta eduskunnan päätöksellä. EU-jäsenyyden vastustaminen on parasta kuntapolitiikkaa!
 
1. Peruspalvelut on turvattava viivytyksettä kaikille kuntalaisille.
2. Alle 1000 euron kuukausitulot on vapautettava kunnallisverosta.
3. Terveydenhoidon epäkohdat on korjattava.
Terveydenhoidon rakenteita on järjestettävä uudelleen siten, että nykyinen kilpailutilanne kuntien yksin ylläpitämien terveyskeskusten ja yhdessä muiden kuntien kanssa ylläpitämien sairaanhoitopiirien omistamien keskussairaaloiden kesken poistuu. Nykytilanne aiheuttaa sen, että osa hoitoa tarvitsevista jää ilman sitä.
    Leikkauksiin ja muuhun hoitoon on voitava päästä nykyistä nopeammin. Lääkäreitä ja muuta hoitohenkilökuntaa on saatava tarvetta vastaava määrä mm. koulutuspaikkoja lisäämällä.
   Julkisen ja yksityisen terveydenhoidon parhaat puolet on otettava käyttöön siten, että kaikki potilaat saavat tarvitsemaansa hoitoa kohtuuhintaan. Terveydenhuollossa nyt ilmenevä hoitoketjujen toimimattomuus ja hoitohenkilöstön ylikuormitus on poistettava.
   Terveyskeskus-, poliklinikka- ja sairaalamaksut on pidettävä kohtuullisina. Terveydenhoidossa on entistä enemmän panostettava sairauksien ennalta ehkäisyyn.
 
4. Kouluissa on huolehdittava sekä oppilaiden että opettajien jaksamisesta mm. pitämällä opetusryhmät riittävän pieninä. Ongelmia on torjuttava ennalta lisäämällä voimavaroja sosiaalitoimen perhetyöhön ja muuhun ennalta ehkäisevään työhön. Opettajille on tarjottava tarpeen mukaista täydennyskoulutusta ja oppilashuollon toimivuuteen on kiinnitettävä huomiota. Hyvin toimivia kyläkouluja ei saa lakkauttaa.            
5. Lasten päivähoidon lisäksi on huolehdittava sairastuneen lapsen kotihoidon järjestämisestä.
 
6. Laitoshoidon painottamisen sijasta on ryhdyttävä tukemaan vanhusten selviytymistä kotona. Kuntien on järjestettävä vanhusten ja sairaiden kotihoito ja ateriapalvelut. Hoito- ja palvelumaksut on pidettävä kohtuullisina.
7. Omaishoitajien on saatava riittävä palkka ja vapaa-aika.
 
8. Vallitsevan köyhyysongelman poistamiseksi on toteutettava perustulojärjestelmä, joka rohkaisee toimeliaisuuteen ja mahdollistaa riittävän toimeentulon kaikissa elämän tilanteissa. Sen piiriin kuuluisivat esim. pienituloiset eläkeläiset, nykyisin työttömyystuen ja erilaisten sosiaalitukien varassa elävät sekä opiskelijat ja prekaarit eli pätkätyöläiset. Perustulojärjestelmä vähentäisi nykyisin suurta valtion ja kuntien sosiaalihenkilöstön tarvetta ja toisi näin säästöjä julkisiin menoihin.
 
9. Terveellinen ja lähellä tuotettu ruoka kuntien hankintoihin.
10. Energiaa on säästettävä. Kunnissa on suosittava uusiutuvaa energiaa.
Hajautettu ja samalla turvallisempi energiantuotanto luo hyvinvointia koko maahan.     
11.Sähkö- ja lämpö- sekä vesi- ja viemärilaitokset on säilytettävä kuntien omistuksessa.
 
12.Kohtuuhintainen asunto jokaiselle.
Kohtuuttoman korkeiksi kohonneita asuntojen hintoja ja muita asumiskustannuksia on alennettava toteuttamalla seuraavat toimenpiteet:
   Siirrytään asuntojen tuottajien ja pankkien ehdoilla toteutettavasta asunto- ja tonttipolitiikasta asunnontarvitsijoiden, siis  maksajien ehdoilla tapahtuvaan asuntojen  rakentamiseen.
   Kilpailua asuntorakentamisessa ja asuintalojen saneerauksessa lisätään ja selvitetään korruption vaikutus siihen, että monissa kunnissa tontteja ja saneeraustehtäviä annetaan tietyille suosikeille.
13. Kuntien on kohdeltava yrityksiä tasapuolisesti elinkeinopolitiikassa, esim. päätettäessä kuntien hankinnoista. Tieverkosto on pidettävä hyvässä kunnossa koko maassa. Maaseudun autioittaminen on pysäytettävä myös elinkeinotoimintaa monipuolistamalla.
 
14. Nuorille on järjestettävä pätevät ohjaajat ja tarpeelliset kokoontumistilat.
 
15. Joukkoliikenteen kehittämisen tulee olla yksi kuntien painopistealueista sekä kuntalaisten palvelutarpeiden takia että ympäristösyistä. Palvelulinjoja on järjestettävä  sinne, missä muu joukkoliikenne ei ole riittävää.    
 
16. Kaikille kuntalaisille kuuluu oikeus viihtyisään ja luonnonläheiseen ympäristöön.
 
17. Kirjastojen palvelut on pidettävä maksuttomina ja riittävän laajoina.
Kirjastot on pidettävä auki myös viikonvaihteessa ja iltaisin.
 
18.Luottamushenkilöitä kahlitseva puolue- ja ryhmäkuri on kiellettävä.
19. Kuntien henkilökunta on valittava vain pätevyyden, ei puoluekannan   perusteella. Kunnan ylimmät viranhaltijat on valittava kuntalaisten yleisellä äänestyksellä.
 
20. Kuntalaisten vaikutusmahdollisuuksia ja kansanäänestyksiä on lisättävä.
Kunnanvaltuuston päätös on alistettava kunnalliseen kansanäänestykseen, kun merkittävä osa kuntalaisista sitä vaatii. Äänestyksen tuloksen on oltava sitova.
   Suurimpiin kaupunkeihin ja kuntaliitosten seurauksena syntyneisiin kuntiin on
perustettava kunnallisvaalien yhteydessä valittavat, lähidemokratiaa toteuttavat kunnanosavaltuustot päättämään oman kunnanosansa asioista ja antamaan kunnan viranomaisille lausunnot omaa kunnanosaa koskevista esityksistä.
 
21. Kuntaliitokset ovat joskus perusteltuja, mutta niistä ei löydy patenttiratkaisua
kuntien ongelmiin. Kuntaliitoksia ei tule toteuttaa vastoin asukkaiden enemmistön kantaa. Kuntaliitosten taustalla on nykyisen valtiojohdon pyrkimys toteuttaa EU:n ajamaa  politiikkaa, joka tähtää julkisten palvelujen yhä suurempaan yksityistämiseen. Tämä yksityistäminen on torjuttava, koska se merkitsee yhä kasvavaa eriarvoisuutta.