Itsenäisyyspuolue on jättänyt oikeusministeriölle lausuntonsa perustuslain tarkistamiskomitean mietinnöstä. Puolue ei hyväksy komitean esityksiä EU-jäsenyyden sisällyttämisestä perustuslakiin eikä muutoksia, joilla helpotettaisiin päätösvallan siirtämistä edelleen EU:lle.

Itsenäisyyspuolue katsoo, että komitean työn ytimenä on pyrkimys muuttaa Suomen jäsenyys Euroopan unionissa osaksi Suomen perustuslaillista järjestystä. Kun komiteakaan ei onneksi esitä, että perustuslaista poistettaisiin Suomen itsenäisyys ja ylimmän vallan kuuluminen Suomen kansalle, on komitean yritys yhteensovittaa Suomen itsenäisyys eli täysivaltaisuus ja EU-jäsenyys surkuhupaisa.     

Mietinnön mukaan ”Täysivaltaisuutta on esitöiden mukaan tarkasteltava Suomen kansainvälisten velvoitteiden valossa ja erityisesti ottaen huomioon Suomen jäsenyys Euroopan unionissa”. Selkokielelle käännettynä tämä tarkoittaa, että Suomi on EU:n jäsenenä luopunut täysivaltaisuudestaan. Karrikoiden voitaisiin mietinnön mieletöntä lausetta mukaellen esittää: ”Potilaan (Suomen tasavallan) elossa olemista on tarkasteltava erityisesti ottaen huomioon, että hän on menettänyt henkensä”.

Itsenäisyyspuolueen mielestä ainoa kestävä ratkaisu nykyiseen tilanteeseen on Suomen valtiollisen aseman saattaminen siihen tilaan, joka määrätään maamme perustuslaissa. Tämä tarkoittaa eroamista Euroopan unionista. Se voi tapahtua eduskunnan enemmistön päätöksellä.

Itsenäisyyspuolue haluaa säilyttää tasavallan presidentin nykyiset valtaoikeudet. Komitean mietintö korostaa parlamentarismin vahvistamista. Tällä komitea näyttää  tarkoittavan maan hallituksen aseman vahvistamista erityisesti suhteessa tasavallan presidenttiin.

Parlamentarismin käyttäminen iskusanana peittää sen, että mietinnössä esitetyt vallan siirrot tasavallan presidentiltä maan hallitukselle ja pääministerille tosiasiassa heikentävät kansanvaltaa, demokratiaa.

Kansalaisten suoralla kansanvaalilla valitsema presidentti on tasapainottava tekijä edustuksellisessa järjestelmässä. Presidentin valtaoikeuksien liiallinen murentaminen murentaa kansanvaltaista järjestelmää entisestään.

Komitean esittämä kansalaisaloite, jolla 50 000 kansalaista saisi aloitteensa eduskunnan käsiteltäväksi on Itsenäisyyspuolueen mielestä oikeaan suuntaan menevä, mutta täysin riittämätön. Esityksen mukaan 50 000 kansalaista voisi tehdä lakialoitteen, mutta aloitteen hyväksyminen ja mahdolliset muutokset aloitteeseen jäisivät eduskunnan arvioitaviksi.

Itsenäisyyspuolueen mielestä Suomessa on otettava käyttöön kansalaisaloitteiden pohjalta toteutettavat sitovat kunnalliset ja valtakunnalliset kansanäänestykset.

 

 

Oikeusministeriölle                                                                                                

 

LAUSUNTO PERUSTUSLAIN TARKISTAMISKOMITEAN MIETINNÖSTÄ

 

EU-jäsenyyden sisällyttämisestä perustuslakiin ja toimivallan siirrosta

Itsenäisyyspuolue ei hyväksy mietinnön sisältämiä lakiesityksiä perustuslain 1 §:n, 94 §:n ja 95 §:n muuttamisesta, siis EU-jäsenyyden sisällyttämistä perustuslakiin ja muutoksia, joilla helpotetaan kansainvälisten velvoitteiden hyväksymistä, irtisanomista ja voimaansaattamista. Seuraavassa tarkastelemme mietintöä yksityiskohtaisemmin.

Perustuslain tarkistamiskomitean mietinnön ytimen muodostaa pyrkimys muuttaa Suomen jäsenyys Euroopan unionissa osaksi Suomen perustuslaillista järjestystä. Samalla halutaan helpottaa perustuslailla säädellyn toimivallan siirtämistä myöhemminkin unionille. Tämä on ilmaistu mm. seuraavasti: ”..uudenkaan toimivallan siirto järjestölle, jonka jäsenenä Suomi jo on, ei tapauksesta riippuen aina välttämättä merkitsisi Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan siirtoa” (mietintö s. 94).

Tätä mietinnön pyrkimystä, mikä näkyy myös luonnoksessa hallituksen esitykseksi laiksi Suomen perustuslain muuttamisesta, on tarkasteltava ottaen huomioon Suomen kansanvaltainen hallitusmuoto, nykyinen Suomen valtiollinen asema, nykyinen Suomen perustuslaki, sekä eduskunnan aiemmin tekemät ratkaisut.

Suomi liitettiin Euroopan unioniin eduskunnan 2/3 –enemmistöllä tekemällä päätöksellä vuonna 1994. Päätös merkitsi sitä, että näin siirrettiin Suomen perustuslain mukaan Suomen kansalle kuuluvaa ylintä valtaa ja eduskunnalle kuuluvaa lainsäädäntövaltaa EU:n elimille.

Päätös EU-jäsenyydestä merkitsi sitä, että Suomi ei ole enää täysivaltainen, siis itsenäinen valtio. Valtiollisen itsenäisyyden tunnusmerkkeinä on yleensä pidetty seuraavia: muiden maiden valtioelimistä riippumaton lainsäädäntövalta, oman maan lainsäädäntöön nojaava itsenäinen tuomioistuinlaitos ja oma ulkopolitiikka. Mikään näistä valtiollisen itsenäisyyden tunnusmerkeistä ei täyty Suomen ollessa Euroopan unionin jäsen.

Mietinnön mukaan ”Täysivaltaisuutta on esitöiden mukaan tarkasteltava Suomen kansainvälisten velvoitteiden valossa ja erityisesti ottaen huomioon Suomen jäsenyys Euroopan unionissa”. Selkokielelle käännettynä tämä tarkoittaa, että Suomi on EU:n jäsenenä luopunut täysivaltaisuudestaan. Karrikoiden voitaisiin mietinnön mieletöntä lausetta mukaellen esittää: ”Potilaan (Suomen tasavallan) elossa olemista on tarkasteltava erityisesti ottaen huomioon, että hän on menettänyt henkensä”.

On järkyttävää, että yksikään komitean jäsenistä, jotka edustivat kaikkia eduskuntapuolueita, ei ole tuonut eriävissä mielipiteissäänkään esille, että Suomi on EU:n jäsenenä menettänyt täysivaltaisuutensa.

 

                                                                                                                                          2/5

Valtiosäännön ydin, Suomen täysivaltaisuus ja ylimmän vallan kuuluminen Suomen kansalle, on muuttunut kuolleeksi kirjaimeksi. Valtiosäännön ydin on ristiriidassa todellisuuden kanssa. On toki hyvä, että mietinnössä ei esitetä sellaista muutosta valtiosääntöön, jolla Suomen täysivaltaisuudesta tai ylimmän vallan kuulumisesta Suomen kansalle luovuttaisiin perustuslaissa. Kansa voi vielä palauttaa vallan itselleen.

Perustava ristiriita Suomen EU-jäsenyyden ja Suomen oman perustuslain välillä säilyy siis esitettyjen muutosten jälkeenkin. Vaikka mietinnössä ei suoraan tunnusteta ristiriitaa, niin varsin lähelle päästään. Mietinnön s. 17 todetaan: ”Uusien säännösten myötä perustuslaki ottaisi nykyistä paremmin huomioon vallitsevan oikeustilan”.

Mietinnössä esitetty Suomen EU-jäsenyyden lisääminen valtiosäännön 1. pykälään perustellaan mm.: ”Sinänsä jäsenyys Euroopan unionissa on jo muodostunut vakiintuneeksi lähtökohdaksi perustuslain tulkinnassa ja Suomen osallistumisessa kansainväliseen yhteistyöhön”. Toisin sanoen tässä annetaan mielikuva, että kun lakia on rikottu riittävän kauan, niin ei se enää mitään haittaakaan.

Mietinnön s. 93 todetaan, että Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävän toimivallan siirto on ollut keskeisenä aiheena supistetun perustuslainsäätämisjärjestyksen käyttöön.

On kiitettävää, että tämä on mietinnössä todettu. Toisin sanoen, sen sijaan, että olisi tehty päätökset siirtää eduskunnalle kuuluvaa toimivaltaa EU:lle perustuslain vaatimalla 5/6 -enemmistöllä, ne onkin tehty 2/3 -enemmistöllä. Tämä on tapahtunut siksi, että 5/6 -enemmistöä ei olisi ollut eduskunnassa saatavissa.

Mietintö jatkuu s. 93: ”Toimivallan siirtoa koskevan nimenomaisen sääntelyn sisällyttäminen perustuslakiin merkitsisi, että toimivallan siirto olisi toteutettavissa perustuslain siihen tarkoitukseen osoittamassa menettelyssä. Kaikenlaiset toimivallan siirrot tulevat tämän myötä perustuslain sisälle, eikä toimivallan siirtoa enää pidettäisi poikkeuksena perustuslaista”.

Näin mietintö siis suosittelee menettelyyn, jolla perustuslain hengen ja sen 73 §:n mukainen perustuslain säätämisjärjestys voidaan säännönmukaisesti sivuuttaa. Alkuperäisessä Suomen perustuslaissa määrätty ja nykyiseenkin perustuslakiin sisältyvä 5/6 -enemmistön vaatimus perustuslakia muutettaessa lähti siitä perustellusta ajatuksesta, että on estettävä satunnaisten enemmistöjen käyttö niin merkittävässä asiassa, kuin on perustuslain muuttaminen.

EU-jäsenyydestä, EU:n talous- ja rahaliiton jäsenyydestä ja Lissabonin sopimuksen hyväksymisestä eduskunnassa tehdyt päätökset osoittavat, että Suomessa on muodostunut käytäntö olla välittämättä maamme perustuslain keskeisestä sisällöstä. Mm. oikeuskanslerin vastaukset perustuslain rikkomisesta tehtyihin kanteluihin osoittavat, että maamme korkeimmat laillisuusvalvojat siunaavat eduskunnan ja maan hallituksen tekemät perustuslain rikkomukset perustellen niitä tarkoituksenmukaisuusnäkökohdilla.

Samaa tarkoituksenmukaisuustavoitetta ajaa mietinnössä s. 93 esitetty ”Ehdotettu lisäys, jolla toimivallan siirtoa koskevat määräykset kansainvälisistä velvoitteista ja niiden kansallisesta voimaansaattamisesta erotettaisiin omaksi kokonaisuudekseen, selkiinnyttäisi oikeudellista tilannetta Euroopan unionin jäsenyyttä ja myös muita nykyaikaisia kansainvälistymisilmiöitä silmällä pitäen. Ehdotuksen mukaan menettely tulisi

                                                                                                                                          3/5 

… sovellettavaksi tilanteissa, joissa ehdotus koskee Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan siirtoa”.

Eduskunnassa vuonna 1994 tehtyä päätöstä valmisteltiin ns. Tiitisen komiteassa. EU-jäsenyyden hyväksymiseen tarvittavaa 2/3 -enemmistöä perusteltiin tuolloin sillä, että jäsenyyspäätös ”koskee perustuslakia”. Samoin nyt Perustuslakikomitean mietintö toteaa s.

93: ”Koska merkittävää toimivallan siirtoa koskevan velvoitteen katsotaan nykyisin koskevan perustuslakia eli olevan ristiriidassa perustuslain kanssa …” Ja sitten komitea esittää jälleen 2/3 -enemmistöä.

On kysyttävä, miten on mahdollista, että perustuslain kanssa ristiriidassa olevia päätöksiä voidaan tehdä pienemmällä enemmistöllä kuin perustuslain säätämisjärjestyksestä 73 §:ssä määrätään. Perustuslain 73 §:n mukaan perustuslain säätämisestä, muuttamisesta, kumoamisesta tai siihen tehtävästä rajatusta poikkeuksesta voidaan päättää vain 5/6 enemmistöllä kiireelliseksi julistamalla ellei välillä pidetä uusia eduskuntavaaleja. 

Erityistä painoa kysymyksellä on, koska eduskunnalle ja kansalle perustuslain mukaan kuuluvaa valtaa on siirretty maan rajojen ulkopuolelle. Menettelyn käsittämättömyyttä ehkä kuvaa se, että sitä valtaa, jota eduskunta on siirtänyt EU:lle 2/3 enemmistöllä, voidaan perustuslain mukaan siirtää kotimaassa esim. lääninhallituksille (tai nyt niiden seuraajille) vain 5/6 enemmistöllä.

On vielä painotettava perustuslain ytimen, valtiosäännön kannalta keskeistä 2 §:n 1 momentin määräystä ”Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta”. Ylimmän vallan, valtiovallan kuuluminen kansalle on tulkittava luovuttamattomaksi oikeudeksi, kun kansan ymmärretään tarkoittavan nykyisten Suomessa asuvien Suomen kansalaisten lisäksi myös menneitä ja tulevia suomalaisia sukupolvia.

Tässä katsannossa nykyinen todellinen tilanne, jossa ylin valta kuuluu EU:n toimielimille kaikissa niissä asioissa, jotka EU ottaa päätettäväkseen, on selkeästi toinen kuin maamme perustuslaki määrää.

EU-jäsenyys on ristiriidassa myös perustuslain 94 §:n kolmannen momentin määräyksen kanssa, joka kuuluu ”Kansainvälinen velvoite ei saa vaarantaa valtiosäännön kansanvaltaisia perusteita”.  

Tässä kohtaa on puututtava eduskunnan perustuslakivaliokunnan asemaan. Eduskunta itse, sen perustuslakivaliokunta, on Suomessa ylin perustuslain tulkitsija. Tämä on täysin kestämätöntä ja oikeusvaltioon kuulumatonta. Samat henkilöt ovat siis päättämässä lainsäädännöstä ja tulkitsemassa sen perustuslainmukaisuutta. On välttämätöntä, että Suomeen saadaan poliittisista voimasuhteista ja puolueista riippumaton perustuslakituomioistuin.

Mietintö siis nojaa esityksensä EU-jäsenyyden lisäämisestä perustuslakiin sekä eduskunnalle kuuluvan toimivallan siirron helpottamisesta tulkintaan, jota ovat tehneet ne, jotka ovat vastuussa Suomen liittämisestä Euroopan unioniin vastoin maamme perustuslakia.

Huomionarvoista on Euroopan unionin nimittäminen mietinnössä järjestöksi. Toisaalta

                                                                                                                                        4/5 

mietinnössä todetaan Suomen menettäneen täysivaltaisuuttaan EU:lle. Eikö olisi asiallista todeta, että EU on valtiollinen rakennelma, valtio tai liittovaltio. Lissabonin sopimukseen sisältyy määräys, jonka mukaan unionin lainsäädäntö on jäsenmaiden lakien yläpuolella.

Suomen jäsenyys Euroopan unionissa on selkeästi ristiriidassa Suomen perustuslain määräämän valtiollisen itsenäisyyden ja kansalle kuuluvan ylimmän vallan kanssa.

Ainoa kestävä ratkaisu nykyiseen tilanteeseen on Suomen valtiollisen aseman saattaminen siihen tilaan, joka määrätään perustuslaissa. Tämä tarkoittaa eroamista Euroopan unionista. Se voi tapahtua eduskunnan enemmistön päätöksellä. Mitä nopeammin tällainen päätös tehdään, sitä parempi. Näyttää siltä, että päätös vaatii toteutuakseen joko vakavan yhteiskunnallisen kriisin tai kansalaisten laajan heräämisen.

 

Parlamentarismin vahvistamisesta

 

Mietintö korostaa parlamentarismin vahvistamista. Parlamentarismissa hallitus nauttii eduskunnan luottamusta. Mietinnön tarkoittama parlamentarismin vahvistaminen näyttää kuitenkin keskittyvän maan hallituksen aseman vahvistamiseen erityisesti suhteessa tasavallan presidenttiin.

Parlamentarismin käyttäminen iskusanana peittää sen, että mietinnössä esitetyt vallan siirrot tasavallan presidentiltä maan hallitukselle ja pääministerille tosiasiassa heikentävät kansanvaltaa, demokratiaa.

Suoralla kansanvaalilla valittu tasavallan presidentti on sekä henkilö, että valtioelin. Kansalaisten valitsema presidentti on tasapainottava tekijä edustuksellisessa järjestelmässä. Presidentin valtaoikeuksien liiallinen murentaminen murentaa kansanvaltaista järjestelmää entisestään.

Pääministeri johtaa hallitusta ja hän on ainoa henkilö, joka voi hallituksen hajottaa. Olisi poliittisen järjestelmän kannalta terveellistä, että maassa olisi presidentti, jolla olisi oikeus hallituksen hajottamiseen, sillä onhan viime aikoina epäilty korruptiota, jossa pääministerikin olisi osallisena.

Edustuksellinen järjestelmä Suomessa on vakavassa kriisissä. Vallassa oleva eliitti edustaa enemmän rahoittajiaan, eli erilaisia etujärjestöjä, yrityksiä ja säätiöitä, kuin kansalaisia.

On myös mainittava eduskunnassa yleisesti käytössä oleva ryhmäkuri, jonka perustuslain 29 § selkeästi kieltää. Mainittu pykälä kuluu: ”Kansanedustaja on velvollinen toimessaan noudattamaan oikeutta ja totuutta. Hän on siinä velvollinen noudattamaan perustuslakia, eivätkä häntä sido muut määräykset”.

Ryhmäkuri on demokratian syöpä. Se estää kansalaisten valitsemaa edustajaa toimimasta oman järkensä ja tuntonsa mukaan. Ryhmäkurin järjestelmällinen käyttö ja sen hiljainen hyväksyminen osoittavat, että eduskunnan perustuslakivaliokunta on kyvytön valvomaan perustuslain noudattamista. Tarvitaan puolueista riippumaton perustuslakituomioistuin.

Itsenäisyyspuolueen mielestä tasavallan presidentin nykyiset valtaoikeudet on

                                                                                                                                          5/5 

säilytettävä. Itsenäisyyspuolue myös toivoo, että parlamentarismin sijasta keskityttäisiin aidon demokratian vahvistamiseen.

 

Kansalaisten osallistumisoikeuksista

 

On merkillepantavaa, että komitea puhuu nimenomaan kansalaistenosallistumisoikeuksista, ei siis kansalaisten päätösvallan lisäämisestä. 

Komitean esittämä kansalaisaloite, jolla 50 000 kansalaista saisi aloitteensa eduskunnan käsiteltäväksi on oikeaan suuntaan menevä, mutta täysin riittämätön. Esityksen mukaan 50 000 kansalaista voisi tehdä lakialoitteen, mutta aloitteen hyväksyminen ja mahdolliset muutokset aloitteeseen jäisivät eduskunnan arvioitaviksi.

Komitean esittämän aloiteoikeuden ulkopuolelle jääviä asiaryhmiä olisivat kansainvälisten velvoitteiden hyväksyminen ja niiden irtisanominen sekä valtion talousarvioasiat. Näin ollen esim. EU-jäsenyyden purkamisesta ei voisi tehdä mainittua kansalaisaloitetta, ja toisaalta lähes kaikki asiat voidaan tulkita talousarvioasioiksi. Joittenkin asioiden jättäminen aloiteoikeuden ulkopuolelle on siis väärin.

On huomionarvoista, että mietinnössä käsiteltyjen esimerkkimaiden joukossa ei ole Sveitsiä, jossa suora demokratia on todellisuutta. Suoraan demokratiaan kuuluvat sitovat paikalliset ja valtiolliset kansanäänestykset, joita voidaan toteuttaa myös kansalaisaloitteiden pohjalta.

Itsenäisyyspuolueen mielestä Suomessa on otettava käyttöön kansalaisaloitteiden pohjalta toteutettavat sitovat kunnalliset ja valtakunnalliset kansanäänestykset.

Kansanedustuslaitoksen ja valtapuolueet vallannut rakenteellinen korruptio puhuu suoran demokratian puolesta.

Edustuksellista demokratiaa tarvitaan edelleen lainsäädäntötyössä ja muussakin yhteiskunnallisen kehityksen ohjaamisessa. Poliittisen järjestelmän tervehdyttäminen kuitenkin vaatii selkeää muutosta siihen suuntaan, että yhteiskunnallinen kehitys on enemmän kansalaisten kuin yhteen kytkeytyneen taloudellisen ja poliittisen eliitin käsissä.

7.3.2010

Itsenäisyyspuolue rp.